Archive for the ‘tapahtumakertomus’ Category

Ilmastokriisi yhteismaiden tragediana

teksti: Tuomo Lindholm

 Merkintöjä IPCC:n puheenjohtaja R.K. Pachaurin luennosta Joensuussa 4.12.

Joulukuisen lumimyräkän keskellä Joensuussa Itä-Suomen yliopistolla esiintyi harvinaisen arvostettu puhujavieras. Hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n puheenjohtaja Rajendra K. Pachauri oli tullut kampukselle avaamaan johtamansa Intialaisen energia- ja luonnonvarainstituutin TERI:n Joensuuhun sijoitetun Pohjoismaiden toimiston. Kansainvälisesti mm. Nobelin rauhanpalkinnolla tunnustettu Pachauri on myös nimetty 2012 Itä-Suomen yliopiston ensimmäiseksi kunniaprofessoriksi sekä saanut tasavallan presidentin myöntämän Valkoisen Ruusun komentajamerkin vuonna 2010. Pachaurin Joensuun vierailun yllättävyyttä lisäsi samaan aikaan Dohassa käynnissä olevat YK:n ilmastoneuvottelut, joissa IPCC:n puheenjohtajan olisi voinut olettaa olevan mukana.

Pachaurin puheenvuoro oli otsikoitu: ”Protecting the Global Commons and Tackling Climate Change”. Lyhyt johdatus commonseihin ja alkujaan Garret Hardinin The Tragedy of the Commons – teoriaan (1968) johdatti yleisön globaalien ”yhteismaiden”, kuten merten, ilmaston, biodiversiteetin ja Antarktiksen ongelmiin. Valitettavasti edelleen Pachauri joutui vakuuttelemaan ilmastonmuutoksen olevan totisinta totta ja ihmisen ilmakehään dumppaamien hiilidioksidipäästöjen sekä lämmittävän ilmastoa että happamoittavan meriä, mitkä yhdessä ihmisen habitaatin laajenemisen kanssa uhkaavat muiden lajien elinmahdollisuuksia ja luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi lämpeneminen uhkaa Antarktista, joka on muiden commonssien rinnalla harvinainen yhteishallinnan alue. Napajäätiköiden sulaminen ja lämpölaajeneminen puolestaan nostaa merten pintaa uhaten tiheästi asutettuja rannikkoja. Ilmastomuutoksen osittain jo tuottamat vaikutukset ja tulevaisuuden uhat neljän asteen lämpenemisen kriittisine rajoineen käytiin siis taas kerran läpi.

Selvä muutos vuoden 2009 ilmastoneuvotteluita edeltäneeseen keskusteluun oli voimakas sopeutumisen välttämättömyyden korostaminen. Nyt jo päästetyillä hiilidioksideilla ilmastonlämpeneminen on taattu vuosisadan loppuun asti. Päästöjen rajoittamisella vaikutetaan siis ainoastaan tulevan ilmastonlämpenemisen voimakkuuteen ja kestoon, mutta ei estetä ilmastonmuutosta sillä se on jo käynnissä. Jo viime vuosisadan loppupuolen lämpeneminen on yli 90 % todennäköisyydellä ihmisen toiminnan aiheuttamaa. Pachauri esitti IPCC:n arvion, jonka mukaan vääjäämättä toteutuviin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen vaatii 5-10 % maailman BKT:sta.

Näiden kustannusten epätasainen jakautuminen kehittyvien ja kehittyneiden maiden välillä on toki oikeudenmukaisuuskysymys, mutta myös realiteetti, joka on otettava huomioon. Valtiot joissa kaikille ei pystytä takaamaan edes riittävästi ruokaa eivät pysty käyttämään 10 % bkt:staan ilmastomuutokseen sopeutumiseen. Köyhä etelä maksaa jo nyt lisääntyneistä luonnonkatastrofeista huomattavasti rikkaita teollisuusmaita enemmän, koska niissä maissa ei ole mahdollisuuksia varautua ja suojautua luonnontuhoilta. Pienen bkt:n maissa katastrofien aiheuttamat kulut voivat vastata useamman vuoden taloudellisen tuoton nollaantumista, kun sama summa rikkaissa maissa on vain pieni osuus talouden kokonaisvolyymistä. Erilaisista sopeutumismahdollisuuksista esimerkkinä Pachauri vertaili alavia rantavaltioita Hollantia ja Bangladeshia, joista ensimmäinen on jo ruvennut korottamaan patojaan ja varautumaan meren pinnan nousuun, kun taas jälkimmäisellä ei ole taloudellisia edellytyksiä vastaavaan.

Ilahduttavan selväsanaisen luennon päätteeksi Pachauri näytti videon, jossa TERI:n projektin kautta ilman sähköä eläville Intialaisille tarjottiin aurinkopaneeleilla ladattavia lyhtyjä ja samalla työllistettiin maaseudun naisia lyhtyjen latauspisteen pienyrittäjiksi. Projektin köyhyydessä eläville ihmisille kestävästi tuottama konkreettinen elintason parannus sai pohtimaan oman yliopistomme usein varsin abstraktien tutkimushankkeiden järkevyyttä. Video höystettynä kehotuksilla säästää energiaa valoja sammuttamalla tuotti kuitenkin samalla ylitsepääsemättömän tunteen ilmastokriisin ja tarjottujen ratkaisumallien mittakaavojen täydellisestä kohtaamattomuudesta. Pachaurin kehotukseen hoitaa oma takapiha kuntoon kansainvälisiä ratkaisuja odotellessa on helppo yhtyä. Omasta takapihasta palataan kuitenkin yleensä yksilön elämäntapavalintoihin, kuten luennollakin yleisöpuheenvuorojen myötä. Tällöin lienee turha odottaa valtioiden ja kuntien saati yritysten ja markkinoiden ottavan kunnianhimoisia askelia kohti kestävää yhteiskuntaa ja globaalien yhteismaiden hallintaa.

Lähteet:

Pachauri, R.K. (2012). Protecting the Global Commons and Tackling Climate Change. luento 4.12. Itä-Suomen yliopisto, Joensuu

uef.fi (2012). Intialainen nobelisti avasi TERI:n Pohjoismaiden toimiston Joensuussa. 4.12. http://www.uef.fi/uef/tiedotteet .

Katso myös Uljaan juttu luennosta!

Sakan jouluretki Hiidenporttiin ja Porkkasaloon

 

Savo-Karjalan luontopiirin retkikunta vietti viikonloppua Villin Pohjolan kämpässä Peurajoella. Päivät retkeiltiin Hiidenportin kansallispuistossa ja Porkkasalon taistelupaikoilla.

Perjantaina saavuimme pilkkopimeässä Peurajoelle ja ryhdyimme lämmitämään tukevasti pakkasen puolella ollutta kämppää. Joku kotitonttu oli kuitenkin ehtinyt tuoda juomavettä ja polttaa yhden pesällisen uunissa ennen saapumista. Ilta hujahti saunaa lämmitellessä ja ruokaa laittaessa.

Lauantaina herättiin kahdeksalta vielä pilkkopimeässä lähteäksemme päiväretkelle Hiidenporttiin. Aamupalan ja evästalkoiden aikan aurinkokin nousi. Kansallispuiston luoteiskulmasta lähtevälle polulle päästiin kiertämällä puisto autoilla. Oikoreitti osoittautui taas melkoiseksi seikkailuksi, mutta siitä huolimmatta kymmenen aikoihin päästiin jo maastoon. Aamulla alkanut lumisade yltyi päivän mittaan ja Hiideportin rotkolaakso näyttäytyi meille uljaana, mutta synkeänä. Porttilammen laavulla tulisteltuamme ja eväät syötyämme palasimme Kovasinvaaran perinnemaiseman kautta Palokankaalle. Kovasinvaaran vanhan talon paikan lisäksi reitin varrelle osunutta kulttuuriperintöä edusti Palokankaalta lähdettäessä heti polun vieressä ollut tervahauta. Illaksi palasimme kämpälle saunomaan ja nautiskelemaan pimeydestä. Ajanvietteenä pelattiin mm. Carcassonea.

Sunnuntaina kämpän siivouksen jälkeen päivän viimeiset valoisat tunnit vietettiin komeassa vanhassa metsässä Porkkasalossa, jonka valppaat aktivistit saivat pelastettua hakkuilta 20 vuotta sitten. Porkkavaaran ja Porkkasalon välisessä notkossa tutustuttiin kääpiin retkikunnan biologien opastuksella ja ihmeteltiin valtavia ikihonkia. Pimeän laskeutuessa metsän ylle oli aloitettava paluumatka Joensuuhun.
Taas tuli metsään päästäkseen autoiltua kerrakseen:

Kaksi kamppailua

teksti: Tuomo Lindholm
kuvat: kaapattu netistä

Joensuun kunnallispolitiikka on nostanut kaksi urbaaniin ympäristöön liittyvää kysymystä tapetille. Kumpikin kysymys on ollut esillä jo pitkään, mutta kunnallisvaalit ja keskustan kaavoitusprosessi ovat nostaneet ne nyt ajankohtaisemmiksi kuin koskaan.

Puutalot purku-uhan alla

Ensimmäinen ja akuutimpi kamppailun aihe on Torikadun puutalokorttelin vanhat rakennukset, joiden suojelumerkkinän poistamista kaupunkisuunnittelulautakunta esitti viime viikolla. Pohjaesityksestä poiketen suojelumerkinnän purkaminen tuli kokouksen asialistalle ilmeisesti sosiaalidemokraattien kulttuuriperintövihamielisen masinoinnin seurauksena. Valitettavasti demareiden esitys sai kannatusta myös muista puolueista, mikä johti merkinnän poistamiseen äänin 6-2.

Puutalokorttelia puolustava facebook -ryhmä on lyhyessä ajassa saanut satoja faneja

Esityksen teki demareiden Tapio Laakkonen ja  sitä kannattivat keskustan Mauri Ahvalo,  demarit Mari Mäkisalo, Leena Puhakka, Seppo Eskelinen  ja vasemmiston Petteri Tahvanainen. Pohjaehdotusta kannattivat Maija Kakriainen ja Marjo Hämäläinen. Lisäksi Väinö Hyttinen jätti äänestämättä ja Marjo Hämäläinen jätti asiaan vielä eriävän mielipiteen. Erikoista tilanteessa on se, että suojelumerkinnän poistaminen nousi kokoukseen esityslistan ulkopuolelta ja se että suojelumerkinnän poistamisen puolesta äänestäneet Tahvanainen ja Ahvalo vastasivat vain kuukausi sitten YLE:n vaalikoneessa, että: “historia on hetkellistä taloudellista hyötyä arvokkaampi asia”. Onneksi lautakunta kuitenkin päätti pitää Jokelan suojelumerkinnän paikallaan vastoin pohjaesitystä.

Peli ei kuitenkaan ole menetetty! Kaavaluonnoksesta äänestetään vielä kaupunginhallituksessa ja valtuustossa. Nyt on tärkeää ottaa yhteyttä valtuutettuihin suojelumerkinnän palauttamiseksi. Sosiaalisessa mediassa on muutamissa kommenteissa esitetty Torikatu 10 ja 12 suojelu vaihtoehtona Jokelan suojelulla. Näin ei kuitenkaan ole. Joensuussa on niin vähän vanhaa rakennuskantaa jäljellä, ettei ole kohtuutonta vaatia kaikkien arvokkaiden kohteiden suojelua. Viihtyisä ja historiallisesti kerrostunut kaupunkitila tarjoaa myös liiketoiminnalle otolliset edellytykset, lisää asukkaiden sitoutumista ja siten rakennussuojelu maksaa itsensä pitkällä tähtäimellä takaisin. Vähintä mitä voit tehdä on tykätä Joensuun puutalokortteli suojeltava facebook -sivusta.

Pyöräilyn läpimurto kunnallisvaaleissa

Vaalikonedata on paljastanut uuden valtuuston olevan entistä pyöräilymyönteisempi. Enemmistö uusista valtuutetuista kannatti YLE:n vaalikoneessa pyöräilyn edistämistä vaikka autoilun kustannuksella. Joensuu² -blogissa eritellään tuloksia perusteellisesti. Poliitikot tarvitsevatkin nyt meidän kansalaisten tukea pysyäkseen vaaleja edeltäneissä kannoissaan. Pyöräilyinfran parantamisen unohtuminen tai hautautuminen vaikkapa jonkin idioottimaisen toriparkkihankkeen alle olisi erittäin surullista, sillä Joensuussa pyöräillään toiseksi eniten koko Suomessa.

Vaikuttamisen paikkoja ympäristöystävällisten liikkumismuotojen ja erityisesti pyöräilyn edistämiseksi on esim. yleisötilaisuus kaavasuunnitelmista keskiviikkona 7.11. klo 18.00 Carelicumin auditoriossa. Osallistumismahdollisuuksista kaupunki tiedottaa teknisen viraston sivuilla. Kaupungilla on myös oma hanke pyöräilyn edistämiseksi. Hankkeeseen voi tutustua sen facebook -sivulla.

Alain Minguetin käynnistämä pyöräilijöiden kokemuksia kartoittava avoin digikartta

Pyöräilyteeman ympärille on kehkeytynyt myös monenlaista melko spontaania kansalaistoimintaa. Tuore valtuutettu Alain Minguet (vihr.) mm. käynnisti pyöräilijöiden kokemuksia kartoittavan googlemaps projektin. Väen Talolla puolestaan on jo pitkin syksyä järjestetty pyöräpajoja, joissa fillareita huolletaan porukalla työkaluja ja osaamista jakaen. Asialle omistautuneimpaan pyöräilyaktivistien etujoukkoon voi liittyä liittymällä facebook ryhmään Joensuu – pyöräilykaupunki.

Sinäkin voit lähteä mukaan pelastamaan puutaloja ja parantamaan pyöräilyn edellytyksiä. Voit osallistua spontaaniin toimintaan, ottaa itsenäisesti yhteyttä päättäjiin, osallistua netissä ja sosiaalisessa mediassa tai tulla mukaan vaikuttamaan kansalaisjärjestöihin ja liikkeisiin. Ainakin Luonto-Liiton Savo-Karjalan piiri ja Kohtuus -liike sekä Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys JSLY ovat osallistuneet aktiivisesti Joensuun kaupunkiympäristöstä käytävään keskusteluun ja vaikuttaneet mm. kaavaprosessiin omilla lausunnoillaan. Nyt on aika toimia yhdessä Joensuun vapauttamiseksi yksityisautoilijoiden ja betonikuutiogryndereiden ikeestä asukkaitaan ja ympäristöä kunnioittavaksi kestäväksi kaupungiksi.

lähteet:

Kaupunkisuunnittelulautakunnan pöytäkirja 1.11.2012
http://kuntatoimisto.jns.fi:8080  -> KAUPSUULK:1.11.2012 17:00 pöytäkirja

Joensuu² -blogi
http://joensuu2.tumblr.com/post/35013297778/rakennussuojelusta
http://joensuu2.tumblr.com/post/34990138795/voitto-pyorapuolueelle

Joensuun kaupungin kaavoitus
http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-tekniset/rakentaminen/kaavatkuulutukset.htx

Panelistit vihersivät yli puoluerajojen

Savo-Karjalan luontopiirin eilen järjestämään ympäristöaiheiseen kuntavaalipaneeliin osallistui seitsemän ehdokasta eri puolueista, ja paikalla Jokelassa kuuntelemassa ja kyselemässä oli noin nelikymmenpäinen yleisö. Panelistit olivat Anni Järvinen (vas), Mari Kalliomäki (kesk), Vera Kauppinen (vihr), Satu Kristersson (ps), Marianne Kuusijärvi (kok), Eveliina Reponen (sd) ja Kristian Vepsäläinen (kd). Paneeli noteerattiin pian myös Karjalaisessa ja Uljaassa.

Paneelissa käytiin kiinnostavaa keskustelua ja ehdokkaat olivat yllättävänkin ympäristömyönteisiä. Toki ehdokkaat olivat varmaan puolueidensa ympäristötietoisimmasta päästä, eli panelistien kantoja ei kannata liikaa samaistaa puolueiden linjoihin. Vastausten perusteella Joensuussa alkaa kuitenkin tapahtua, jos paneelin osallistuneet ehdokkaat valitaan valtuustoon. Ympäristöaiheiden kirjo on tietysti laaja eikä puolitoistatuntisessa paneelissa ehditty vielä kovin paljon pintaa syvemmälle, monia tärkeitä kysymyksiä jäi käsittelemättä. Laaja keskustelu tuntui kuitenkin mielekkäältä, ja vastaavia keskustelutilaisuuksia voisikin järjestää läpi valtuustokauden, ehkä vielä konkreettisempiin ja rajatumpiin teemoihin keskittyen.

Ehdokkaat olivat varsin yksimielisiä esimerkiksi julkisen liikenteen ja pyöräilyn kehittämistarpeista, kunnianhimoisen ilmastopolitiikan tärkeydestä ja toriparkin tarpeettomuudesta. Kaukolämmön tuottamisen turpeella olisivat valmiita lopettamaan kaikki Mari Kalliomäkeä lukuun ottamatta – Anni Järvinen, Vera Kauppinen ja Eveliina Reponen mahdollisimman pian, Satu Kristersson, Marianne Kuusijärvi ja Kristian Vepsäläinen pikkuhiljaa, pitkällä tähtäimellä ja edullisten vaihtoehtojen salliessa. Uraanikaivosta eivät kunnan alueelle huolisi muut kuin Kristian Vepsäläinen – Kalliomäkeä ja Vepsäläistä lukuun ottamatta uraanin louhimista muualla omiin tarpeisiin pidettiin ihan yhtä huonona ideana. Hämmentävimmästä päästä oli politiikan katoaminen useimpien ehdokkaiden vastauksista automarketkysymyksessä: periaatteessa ei kannateta, mutta menköön, jos joku nyt välttämättä haluaa rakentaa…

Kiinnostavimpia konkreettisia aloitteita oli yleisökysymyksessä esiin tullut rakennusmateriaalien, energiatehokkuuden ja lämmitysratkaisujen liittäminen tontinluovutusehtoihin. Panelistit myös kannattivat ajatusta, toiset tiukemmin ja toiset vähintään taloudellisten porkkanoiden ja halvemman tontinvuokran muodossa. Jokainen panelisti esitti niin ikään hyviä aloitteita, alla poimintoja niistä.

  • Halvemmat liput joukkoliikenteeseen, haaveena maksuton julkinen liikenne. (Anni Järvinen, vas)
  • Biokaasun käytön edistäminen. (Mari Kalliomäki, kesk)
  • Jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen kaupungin omistamissa metsissä, eroon tuotantotavoitteista kaupungin virkistysmetsissä. (Vera Kauppinen, vihr)
  • Ilmastopolitiikassa huomiota myös kaupungissa toimivan teollisuuden päästöihin. (Satu Kristersson, ps)
  • Kaupungin käyttämästä sähköstä uusiutuvilla tuotettua. (Marianne Kuusijärvi, kok)
  • Ympäristökasvatuksen ja tiedotuksen positiivinen kehä: yhä ympäristötietoisemmat kaupunkilaiset vaativat yhä parempaa ympäristöpolitiikkaa. (Eveliina Reponen, sd)
  • Joukkoliikenteen aikatauluoppaiden kehittäminen, vrt. reittiopas.fi (Kristian Vepsäläinen, kd)

Toivottavasti nämä asiat todella etenevät tulevalla valtuustokaudella!

Lukijoiden ja ehdokkaiden kannattaa tutustua myös ympäristöjärjestöjen yhteisiin kunnallisvaalitavoitteisiin.

Talvivaara-mielenosoitusmatkalla Sotkamossa 26.4 2012

Joensuun bussi lähti kohti Sotkamoa torstaina aamukuuden aikaan kerättyään osallistujat Noljakasta ja keskustasta. Useilla oli vain muutaman tunnin yöuni takanaan ja matkustusaika käytettiin hyödyksi torkahdellen. Matkan varrelta nousi vielä useita mielenosoittajia kyytiin. Yhteensä meitä oli parisen kymmentä. Katinkullan eteen saavuimme noin varttia vaille yhdeksän. Aurinko paistoi lämpimästi ja paikalla oli jo silloin useita kymmeniä aktiiveja sekä median edustajia. Pystytimme mukanamme tuomat banderollit ja liityimme kirjavaan joukkoon.

 

”Talvivaaran Saara,
pääsit kaivosalalle 
Vaanii siellä vaara,
surman tuo se kalalle!”

 

Mielenosoittajien selkeä viesti Talvivaaran osakkeenomistajille oli, että kaivoksen toiminta on lakkautettava kunne päästöt on saatu kuriin. Tapahtumassa pidettiin puheita, laulettiin yhteislauluja (esim. Varrella virran, Talvivaaran Saara Lievestuoreen Liisan sävelellä) ja huudettiin iskulauseita. Jälkeenpäin saimme kuulla, että huutomme olivat kuuluneet mukavasti myös yhtiökoukoussaliin ja juuri Pekka Perän puheen päälle. Osakkeenomistajille tarjoiltiin myös Talvivaara-cocktaileja, eli pirtelömäistä purovettä kaivoksen läheisyydestä. Ilmeisesti osakkeenomistajat eivät olleet aivan yhtä halukkaita vakuuttamaan mielenosoittajia veden vaarattomuudesta  kuin Talvivaaran toimitusjohtaja, joka vähän aikaa sitten siemaili vain ”hieman suolaista” vettä Talvivaaran purkuputkesta.

 

Stop Talvivaara – Vesistöjen puolesta -adressi, jonka oli torstaihin mennessä allekirjoittanut jo yli 1000 ihmistä, ojennettiin Talvivaaran kestävän kehityksen johtajalle Eeva Ruokoselle. Tivattaessa, miten voi olla mahdollista, että uraanin erottumista liotusprosessissa ei tiedostettu jo kaivoksen perustamisvaiheessa, Ruokosen vastaus oli seuraava: ” Se uraani oli oikein hyvin tiedossa silloin kun kaivosta suunniteltiin. Ja tässä mentiin siis ihan oikeassa järjestyksessä, että uraanin toimintaa luvitetaan siinä vaiheessa kun on tarkoituskin sitä alkaa tekemään.” Mutta jos Talvivaaran mittavat uraanivarat ja niiden kerääntyminen liuotusaltaisiin ja sitä kautta vesistöihin oli jo oikein hyvin tiedossa, miksi uraania ei mainita ympäristölupahakemuksessa laisinkaan ja nyt perustellaan uraanin talteenottoa ympäristösyillä? Eikö tässä voida ajatella tapahtuneen tahallista kansalaisten harhaanjohtamista, jos uraanista puhutaan vasta sitten kun ympäristöluvat on jo saatu? Linkki HS:n kuvaajan videoon adressin luovuttamistilanteesta: http://www.hs.fi/videot/Mielenosoittajat+luovuttivat+adressin+Talvivaaralle/v1305560753599

 

 

Paikalla oli parhaimmillaan noin 200 ihmistä, joista tosin osa oli myös median edustajia, Katinkullan vieraita tai muita paikalle kerääntyneitä uteliaita. Pieni osa Katinkullan vieraista oli avoimen kriittisiä mielenosoitusta kohtaan, mutta tapahtuma oli yleisesti ottaen hyvin rauhallinen. Poliisit eivät mielenosoitusta juurikaan noteeranneet, vain yksi koppiauto kävi pikaisesti tarkastamassa tilanteen aamupäivän aikana. Mielenosoittamista jatkettiin noin kahteentoista asti ja tapahtuma huipentui rummunsoittajien johtamaan tanssiketjuun, joka pysähtyi aivan Katinkullan ovien edessä.

 

Mielenosoittajat vetivät Talvivaaran liput puolitankoon. Hetken päästä järjestysmies kävi korjaamassa ne kokonaan pois.

 

Mielenosoituksen jälkeen menimme bussilla Vuokatin Viinitilalle syömään keittoa ja pohtimaan yhdessä Stop Talvivaara -liikkeen tulevaisuutta. Aktiivitapaamisessa oli paikalla sekä muualta tulleita että paikallisia, yhteensä noin 60 ihmistä. Mietittiin, että olisi hyvä saada aikaan oikea kansannousu, sillä pelkästään poliitikkoihin ja asiantuntijoihin ei monillakaan enää ollut enää luottoa Talvivaaran ongelmien ratkaisijana. Entä mihin liikkeen pitäisi erikoistua, Talvivaaraan vai kaivostoimintaan yleensä? Yksi ehdotus oli nostaa esille vesien saastuminen, sillä sen jos minkä pitäisi saada tuhansien järvien maan suomalaiset liikkeelle. Toisaalta Talvivaara-liikkeessä toivottiin korostuvan  myös paikallisuuden, sillä sillä koettiin olevan eniten painoarvoa kyseisessä kamppailussa. Jonkinlainen konsensus käsittääkseni jäi siitä että tarvittaisiin laajapohjainen, löyhästi organisoitunut liike, niin että mahdollisimman monia ihmisiä saataisiin mukaan ilman turhaa byrokratiaa. Stop Talvivaara –liikkeelle päädyttiin pistämään pystyyn kotisivut, joilla voisi tarjota laajemmin tietoa Talvivaaran kaivoksen ongelmista ja tuottaa sinne esim. videomateriaalia. Yhteisiä kokoontumisia päätettiin jatkaa tulevaisuudessa, ja ensi syksynä on tiedossa uusi häppeninki Helsingissä.

 

Kotimatkalle lähdettiin kello kahden jälkeen ja palasimme Joensuuhun viiden aikoihin. Siinä vaiheessa päivää aurinko oli jo kadonnut ja satoi räntää taivaan täydeltä. Kotona oli kuitenkin ilo huomata, miten moni lehti oli huomioinut meidät ja sanomamme. Stop Talvivaara -mielenosoitus olikin toistaiseksi suurin Talvivaaran kaivoksen vastainen mielenosoitus. Siitä saamme kiittää Virpiä, Hannua, Kaisaa ja monia muita aktiivisia ihmisiä, jotka tekivät todella paljon töitä tapahtuman onnitumiseksi. Suuri kiitos kaikille!

 

 

Teksti: Sini Pirinen

Kuvat: Eija Kärkkäinen

Kaupunkityöpajan satoa Liikkeelle!-seminaarista

Ympäristöfoorumin Liikkeelle!-seminaarissa jakauduttiin alustusten jälkeen viiteen työpajaan suunnittelemaan osallistujia kiinnostavaa ympäristötoimintaa. Kaupunkityöpajassa oltiin innoissaan erityisesti kaupunkiviljelystä, kaavavaikuttamisesta ja liikennekysymyksistä, ja kiinnostusta oli myös paikallistason ilmastotoimintaan sekä lähidemokratiaan ja vastatiedon tuottamiseen. Kaikista kiinnostuksen kohteista ei kuitenkaan ehditty puhua. Keskustelu kaupunkiviljelystä rönsyili ja tuotti monia konkreettisia ideoita, ja muiden aiheiden käsittely jäi vähemmälle.

Kaupunkiviljely jatkuu tulevana kesänä kaupunginkirjaston takapihan näytepuutarhassa, joka perustetaan kesäkuun puolessavälissä. Tulossa on myös tietopaketti sissiviljelystä, eli hyöty- ja koristekasvien kasvattamisesta kaupungin joutomailla, ja vapaassa käytössä olevista sissiviljelmistä on tarkoitus koota nettikartta. Lisäksi keskustelussa nousi esiin monia mahdollisia viljelypaikkoja, kuten tyhjiä tontteja, yliopiston piha ja yliopistorakennusten katot, vanhustentalojen pihat ja kaupungin puistot. Joukko Ellin opiskelija-asunnoissa asuvia suunnittelee ehdottavansa hedelmäpuiden ja marjapensaiden istuttamista opiskelija-asuntoloiden pihoille. Ympäristöfoorumin blogiin on tulossa perusteellisempi kirjoitus kaupunkiviljelystä, ja keväällä saatetaan järjestää vielä erillinen tapaaminen aiheesta, kun toimintaideoita on niin paljon.

Kaavoituksen osalta työpajassa ehdittiin sivuta vain Kanavarannan kerrostalosuunnitelmia ja keskustella keskusta-alueen silloista. Itä- ja Länsisiltaa koskevat suunnitelmat herättivät ihmetystä, vastalauseita ja toimintaideoita – siltoja ei ollakaan tekeillä olevassa keskustan osayleiskaavassa muuttamassa joukko- ja kevyenliikenteen käyttöön, kuten aiemmin on annettu ymmärtää. Osayleiskaavaprosessiin ja erityisesti siinä suojeltaviin rakennuksiin liittyen ideoitiin myös tutustumiskävelyä.

Ennen kuin työpajalta loppui aika, ehdittiin vielä haaveilla kriittinen massa -pyöräilykulkueen järjestämisestä ja pyöräilyn ongelmapaikkoja kartoittavasta kaupunkitarkastelusta. Pyöräilytoiminnan suunnittelu jatkuu lauantaina 5.5. klo 12-17 Väen talolla (Jokikatu 8) järjestettävällä pyöränhuoltopajalla.

Kaikkiin työpajassa esiin nousseisiin ajatuksiin on kuka tahansa blogin lukija tietysti vapaa tarttumaan ja viemään niitä eteenpäin. Muita innokkaita voi huudella mukaan esimerkiksi Ympäristöfoorumin Facebook-ryhmässä, ja täällä blogissa voi tiedottaa suunnitelmien etenemisestä. Yksi mahdollisuus kohdata muita kiinnostuneita on myös Savo-Karjalan luontopiirin parillisten viikkojen maanantaina klo 18 Jokelassa järjestämä Ampiaispesä.

Liikkeelle! -seminaari liikutti monia

Liikkeelle! -seminaari houkutteli Jokelaan n. 50 osallistujaa. Harri Höltän, Jussi Semin ja Jani Lukkarisen alustukset johdattelivat aluksi pohtimaan liikkeiden, aktivismin ja toiminnan olemusta sekä ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elinympäristöön oli se sitten kaupunki, lähivesistö tms.

Alustusten jälkeen pidetyissä työpajoissa visioitiin tulevaa toimintaa ympäristöaiheisen kulttuuritoiminnan, yhdessä oppimisen, luonnonsuojelun ja -harrastuksen, kaupunkiviljelyn sekä ilmasto ja energia kampanjoinnin saroilla. Työpajoista julkaistaan mielellään muistiota täällä blogissa, jos joku osallistujista innostuu omasta työpajastaan sellaisen kirjoittamaan.

Kiitos kaikille mukana olleille! Ottakaa yhteyttä (tuomo.lindholm[a]luontoliitto.fi) jos haluatte käyttäjätunnuksia Ympäristöfoorumin blogiin, kalenteriin ja facebook -sivuun.

– Tuomo Lindholm

Kevätseurantaa Noljakassa

Joukko Savo-Karjalan luontoliittolaisia kokoontui Paronittaren parkkipaikalle 15.4. sunnuntaina klo 11 lähteäkseen kohti Höytiäisen kanavan lintutornia Sakan toisen kevätretken merkeissä. Tornille päästäkseen retkikunta rämpi yli mutaisen hiekkatien ja lumisten pitkospuiden. Olosuhteet olivat muuttuneet edellisestä aurinkoiseen Kuhasaloon suuntautuneesta kevätseurantaretkestä huomattavasti. Perillä tornilla odottivatkin Hölttä kaukoputkineen ja alkava räntäsade.

Säätä uhmaten sankariluontoliittolaiset viettivät tornilla hyvän tovin kiikareineen ja eväätkin saatiin  syötyä. Retki olikin varsin tuloksekas ja kevään todettiin etenevän myös Noljakassa räntäsateesta huolimatta. Luonto-Liiton Kevätseurantalajeista havaittiin kurki, laulujoutsen, naurulokki, tuulihaukka ja töyhtöhyyppä. Lisäksi havaittiin eksyneen näköisinä jäällä kyhjöttäviä hanhia, kanavassa uiskenteleva telkkä pariskunta, sinisorsia ja isokoskeloita. Rantakoivikossa istui teeriparvi ja retken kruunasi aivan tornin vierestä lentänyt ruskosuohaukka.

Seuraava kevätseurantaviikonloppu on 28.-29.4. Silloin Sakalaiset ja muut kiinnostuneet voivat lähteä Joensuun Seudun  Luonnonystävien matkaan Karhonsaareen Kuopioon.

Seuraavaa retkeä odotellessa voi merkitä havaintojaan kevätseurannan nettilomakkeeseen ja seurata havaintojen kertymistä kevätseurannan sivuilta. Huhtikuun puoliväliin mennessä Pohjois-Karjalasta oli 32 havaintoa.

Pohjois-Karjalan havainnot 15.4.

Jos puu kaatuu

  • kirjoittanut: Tuomo Lindholm
  • kuva: T.J.Watt (www.ifatreefallsfilm.com)

Savo-Karjalan luontopiirin Bio Niinivaara elokuvaillassa katsottiin eilen dokumentti radikaalista Earth Liberation Front -liikkeestä. Oscar-ehdokkuuden saanut Jos puu kaatuu (If a Tree Falls: A Story of the Earth Liberation) esitettiin YLE1 kanavalla maanantaina 19.3. ja on edelleen katsottavissa Areenassa. Suomen ensi-iltansa Jos puu kaatuu sai Docpoint festareilla, jossa Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius kävi sen katsomassa.

Yhdysvalloissa toiminut ELF radikalisoitui 90-luvun lopulla raaistuvan poliisiväkivallan ja epäonnistuneiden ympäristökampanjoiden seurauksena ja aloitti sarjan tuhopolttoja. Lopulta kovenevat otteet ajoivat paikallisen ympäristöliikkeen sisäisiin erimielisyyksiin ja epäonnistuneet iskut tekivät myös sen radikaaleinta laitaa edustaneesta ELF:stä lopun.

Dokkarissa epätoivoisiin tekoihin ryhtyneiden aktivistien ja tuhopolttoja tutkineiden poliisien haastattelujen kautta avautuu hämmästyttävän tasapuolinen kuva radikalisoitumisen motiiveista. Lopussa tutkintaa johtanut poliisi toteaakin ymmärtävänsä aktivistien tekoja, vaikka ei niitä hyväksy.

Mieleenpainuvin hetki elokuvassa oli vanhan metsurin haastattelu, jossa tämä toteaa etteivät ympäristöaktivistit ole radikaaleja vaatiessaan Yhdysvaltain metsistä jäljellä olevien viiden prosentin säästämistä vaan metsäteollisuus joka on hävittänyt niistä jo 95%.

Talven taikaa Patvinsuolla

teksti: Tuomo Lindholm
kuvat: Annukka Aho


Savo-Karjalan Luontopiirin kuuden hengen retkikunta vietti viikonlopun Patvinsuon kansallispuiston helmassa. Pilvinen sää ja pieni lumisade eivät estäneet reippaita retkeläisiä seikkailemasta aavalla suolakeudella.

Patvinsuo on suurimpia suojeltuja suoalueita Etelä-Suomessa. Sen sijainti pohjoisten aapasoiden ja eteläisten keidassoiden vaihettumisvyöhykkeellä tekee suosta kiinnostavan hybridin, jossa kohtaavat eri suotyyppien ominaispiirteet sekä pohjoisen ja etelän lajisto. (www.luontoon.fi)

Kansallispuisto rajoittuu etelässä Karjalan helmenäkin tunnettuun erämaiseen Koitere järveen, jonka sääntelystä aikoinaan kiisteltiin Vesioikeudessa (www.wikipedia.fi). Patvinsuon kansallispuistoon kuuluu myös suoalueen pohjoispuolella sijaitseva kirkas vetinen ja niukka ravinteinen Suomujärvi. Suomun hienoista hiekkarannoista ei retkikuntamme nyt luonnollisesti päässyt nauttimaan.

Mainitsemisen arvoinen osa kansallispuistossa on myös Autiovaaran vanhametsä, joka jää Uimaharjusta päin tullessa tien 5202 vasemmalle puolelle. Autiovaara on usein käytetty esimerkki tyypillisestä ”aarniometsästä” ja siihen pääsee helposti tutustumaan tienvarresta alkavaa lyhyttä luontopolkua pitkin.

Retkikuntamme ei tällä kertaa valitettavasti ehtinyt Autiovaaralla, mutta Suomujärvi ja Patvinsuon lakeudet tulivat tutuiksi uusillekin Patvin kävijöille. Tukikohtanamme toimi Suomun vanhalla Metsävartijatilalla sijaitsevan opastuskekuksen majoitustila. Sieltä käsin osaporukasta hiihti metsäsuksilla Teretinniemen tornille lauantaina. Innokkain kalamies iski kuitenkin lumikengät jalkaan ja suunta Suomujärvelle pilkille. Löytyipä porukasta saunan lämmittäjäkin, joka varmisti hiihtäjille mukavan paluun majapaikalle.

Hiihtoseurueen seikkailut alkoivat tahmeasti rämpimällä Suomujärven eteläpään paksussa hangessa. Suolla sentään lumi oli tiiviisti pakkaantunut ja hanki kantoi todella hyvin. Menoa vielä vauhditti aiemmin samana päivänä sopivaan suuntaan hiihdetty latu. Sitä seurailemalla päädyimme kuitenkin hieman harhaan ja lintutorni löytyikin länsipuoleltamme, vaikka etsimme sitä idästä. Pieni kunniakierros suolla ei kuitenkaan haitannut ja pian istuimme tulilla Teretinniemen laavulla. Matkalla bongasimme ketun ja tod. näk. supikoiran jäljet sekä rajavartioston partion, joka tiedusteli olimmeko tulleet luontoa katselemaan.

Sunnuntai sujui siivoillessa paikkoja. Erämaan tapojen mukaisesti pyrimme jättämään paikat parempaan kuntoon kuin ne olivat tullessamme. Majoitustilat, huusit ja sauna lakaistiin huolellisesti. Puutelineet saunalla ja majoitustiloissa täytettiin haloilla, jotta seuraavan kulkijan olisi mukava aloittaa lämmittäminen.

Metsähallitus (2011). Patvinsuon luonto. 28.2.2012, http://www.luontoon.fi/retkikohteet/kansallispuistot/patvinsuo/luonto/Sivut/Default.aspx

Wikipedia (2011). Koitere. 28.2.2012, http://fi.wikipedia.org/wiki/Koitere