Posts Tagged ‘IPCC’

Ilmastokriisi yhteismaiden tragediana

teksti: Tuomo Lindholm

 Merkintöjä IPCC:n puheenjohtaja R.K. Pachaurin luennosta Joensuussa 4.12.

Joulukuisen lumimyräkän keskellä Joensuussa Itä-Suomen yliopistolla esiintyi harvinaisen arvostettu puhujavieras. Hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n puheenjohtaja Rajendra K. Pachauri oli tullut kampukselle avaamaan johtamansa Intialaisen energia- ja luonnonvarainstituutin TERI:n Joensuuhun sijoitetun Pohjoismaiden toimiston. Kansainvälisesti mm. Nobelin rauhanpalkinnolla tunnustettu Pachauri on myös nimetty 2012 Itä-Suomen yliopiston ensimmäiseksi kunniaprofessoriksi sekä saanut tasavallan presidentin myöntämän Valkoisen Ruusun komentajamerkin vuonna 2010. Pachaurin Joensuun vierailun yllättävyyttä lisäsi samaan aikaan Dohassa käynnissä olevat YK:n ilmastoneuvottelut, joissa IPCC:n puheenjohtajan olisi voinut olettaa olevan mukana.

Pachaurin puheenvuoro oli otsikoitu: ”Protecting the Global Commons and Tackling Climate Change”. Lyhyt johdatus commonseihin ja alkujaan Garret Hardinin The Tragedy of the Commons – teoriaan (1968) johdatti yleisön globaalien ”yhteismaiden”, kuten merten, ilmaston, biodiversiteetin ja Antarktiksen ongelmiin. Valitettavasti edelleen Pachauri joutui vakuuttelemaan ilmastonmuutoksen olevan totisinta totta ja ihmisen ilmakehään dumppaamien hiilidioksidipäästöjen sekä lämmittävän ilmastoa että happamoittavan meriä, mitkä yhdessä ihmisen habitaatin laajenemisen kanssa uhkaavat muiden lajien elinmahdollisuuksia ja luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi lämpeneminen uhkaa Antarktista, joka on muiden commonssien rinnalla harvinainen yhteishallinnan alue. Napajäätiköiden sulaminen ja lämpölaajeneminen puolestaan nostaa merten pintaa uhaten tiheästi asutettuja rannikkoja. Ilmastomuutoksen osittain jo tuottamat vaikutukset ja tulevaisuuden uhat neljän asteen lämpenemisen kriittisine rajoineen käytiin siis taas kerran läpi.

Selvä muutos vuoden 2009 ilmastoneuvotteluita edeltäneeseen keskusteluun oli voimakas sopeutumisen välttämättömyyden korostaminen. Nyt jo päästetyillä hiilidioksideilla ilmastonlämpeneminen on taattu vuosisadan loppuun asti. Päästöjen rajoittamisella vaikutetaan siis ainoastaan tulevan ilmastonlämpenemisen voimakkuuteen ja kestoon, mutta ei estetä ilmastonmuutosta sillä se on jo käynnissä. Jo viime vuosisadan loppupuolen lämpeneminen on yli 90 % todennäköisyydellä ihmisen toiminnan aiheuttamaa. Pachauri esitti IPCC:n arvion, jonka mukaan vääjäämättä toteutuviin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen vaatii 5-10 % maailman BKT:sta.

Näiden kustannusten epätasainen jakautuminen kehittyvien ja kehittyneiden maiden välillä on toki oikeudenmukaisuuskysymys, mutta myös realiteetti, joka on otettava huomioon. Valtiot joissa kaikille ei pystytä takaamaan edes riittävästi ruokaa eivät pysty käyttämään 10 % bkt:staan ilmastomuutokseen sopeutumiseen. Köyhä etelä maksaa jo nyt lisääntyneistä luonnonkatastrofeista huomattavasti rikkaita teollisuusmaita enemmän, koska niissä maissa ei ole mahdollisuuksia varautua ja suojautua luonnontuhoilta. Pienen bkt:n maissa katastrofien aiheuttamat kulut voivat vastata useamman vuoden taloudellisen tuoton nollaantumista, kun sama summa rikkaissa maissa on vain pieni osuus talouden kokonaisvolyymistä. Erilaisista sopeutumismahdollisuuksista esimerkkinä Pachauri vertaili alavia rantavaltioita Hollantia ja Bangladeshia, joista ensimmäinen on jo ruvennut korottamaan patojaan ja varautumaan meren pinnan nousuun, kun taas jälkimmäisellä ei ole taloudellisia edellytyksiä vastaavaan.

Ilahduttavan selväsanaisen luennon päätteeksi Pachauri näytti videon, jossa TERI:n projektin kautta ilman sähköä eläville Intialaisille tarjottiin aurinkopaneeleilla ladattavia lyhtyjä ja samalla työllistettiin maaseudun naisia lyhtyjen latauspisteen pienyrittäjiksi. Projektin köyhyydessä eläville ihmisille kestävästi tuottama konkreettinen elintason parannus sai pohtimaan oman yliopistomme usein varsin abstraktien tutkimushankkeiden järkevyyttä. Video höystettynä kehotuksilla säästää energiaa valoja sammuttamalla tuotti kuitenkin samalla ylitsepääsemättömän tunteen ilmastokriisin ja tarjottujen ratkaisumallien mittakaavojen täydellisestä kohtaamattomuudesta. Pachaurin kehotukseen hoitaa oma takapiha kuntoon kansainvälisiä ratkaisuja odotellessa on helppo yhtyä. Omasta takapihasta palataan kuitenkin yleensä yksilön elämäntapavalintoihin, kuten luennollakin yleisöpuheenvuorojen myötä. Tällöin lienee turha odottaa valtioiden ja kuntien saati yritysten ja markkinoiden ottavan kunnianhimoisia askelia kohti kestävää yhteiskuntaa ja globaalien yhteismaiden hallintaa.

Lähteet:

Pachauri, R.K. (2012). Protecting the Global Commons and Tackling Climate Change. luento 4.12. Itä-Suomen yliopisto, Joensuu

uef.fi (2012). Intialainen nobelisti avasi TERI:n Pohjoismaiden toimiston Joensuussa. 4.12. http://www.uef.fi/uef/tiedotteet .

Katso myös Uljaan juttu luennosta!

Mainokset