Luonnonsuojelupolitiikka Suomessa – osa 1

Suomen luonnonsuojelupolitiikka pähkinäkuoressa

Luonnonsuojelupolitiikan pitkän linjan Suomessa voi oikeastaan jakaa kolmeen tai neljään kehitysvaiheeseen, joissa suojelun paradigma ja institutionaalinen kehys osittaisista päällekkäisyyksistä huolimatta selvästi eroaa toisistaan. Ensimmäinen vaihe on kansallispuistoja edeltävä kruununpuistojen aika. Toinen vaihe on kansallis- ja luonnonpuistojen aika. Kolmas on kansallispuistokomitean mietinnön (1976) jälkeinen systemaattisen luonnonsuojelun aika. Neljännen kehitysvaiheen, jos sellainen on vielä erotettavissa edellisestä, voidaan katsoa alkaneen   vuonna 2011 ensimmäisistä kansallispuistokomitean suunnitelman ulkopuolelta perustetuista uusista kansallispuistoista.

I Vaihe

Kruununpuistojen aikana suojeluideologia oli leimallisesti romanttista ja aikakauden loppua kohden erityisesti kansallisromanttista. Ensimmäiset suojelualueet kruununpuistot (mm. Punkaharju 1843) perustettiin Tsaarin määräyksellä ja valtiolle hankitaan maisemallisesti kauniita alueita  (mm. Koli 1907) suojelutarkoituksessa. Suojeluaatteen ja romantiikan sytykkeenä oli samana aikana nopeasti edennyt teollistuminen. Sen myötä tehostuva metsänkäyttö aiheutti huolta myös puutavaran riittävyydestä uusille teollisuuslaitoksille, mikä johti Metsähallituksen perustamiseen 1864. Luonnonsuojelu olikin toisaalta perinteisiä metsänkäyttömuotoja, kuten kaskeamista vastaan kamppailua ja toisaalta erityisen kauniiden paikkojen rauhoittamista muulta käytöltä esteettiseen ihailuun ja yläluokkaiseen matkailuun. Suojelualueet nähtiinkin ennen kaikkea museaalisina maiseman muutoksen pysäyttämisen tiloina. Suojelu oli kansakunnan tai koko sivilisaation alkuperäisen ympäristön, villin luonnon ja erämaan, museointia. Aikakauden keskeisiä luonnonsuojelutoimijoita olivat: taiteilijat, Metsähallitus, senaatti ja tsaari.

II Vaihe

Kansallispuistoajatuksen Suomeen ja Pohjolaan toi vuonna 1880 löytöretkeilijä A.E. Nordenskiöld  (1881) Tukholmassa pitämällään puheella, jossa hän kehottaa perustamaan valtakunnan puistoja. Vaadittiin kuitenkin muutama vuosikymmen vielä erityisesti tieteellisten seurojen ja uuden luonnonsuojeluyhdistyksen lobbaustyötä ennen kuin ensimmäiset kansallispuistot päästiin perustamaan vuonna 1938. Kansallispuistojen aikakauden voi kuitenkin ajoittaa alkamaan myös jo vuodesta 1923, jolloin säädettiin Suomen ensimmäinen luonnonsuojelulaki. Siinä määriteltiin kaksi luonnonsuojelualuetyyppiä. Luonnonpuisto oli yleinen suojelualue, joka toteutti suojelua ideaalilla tavalla sulkien ulkopuolelle kaiken ihmistoiminnan mukaan lukien matkailun. Luonnonsuojelualueen ideaali olikin suojeluaatteeseen tempautuneiden tieteellisten seurojen toiveiden mukainen ulkoilmalaboratorio, jossa luontoa voitiin tutkia ilman ihmisen vaikutusta. Ihmisen erottaminen luonnosta edellytti myös suojelualueiden koon kasvattamista kruununpuistoista ja syrjäistä sijaintia.

Luonnonpuistojen perustaminen osoittautui kuitenkin jo alkuvaiheissa poliittisesti haastavaksi ja varmaankin sen vuoksi luonnonsuojelulaissa erityiseksi suojelualueeksi luokiteltu kansallispuisto ohitti perustettujen alueiden määrässä luonnonpuistot, kun sodassa menetettyjä suojelualueita korvattiin uusilla vuonna 1956. Kansallispuistoissa sai kruununpuistojen tapaan matkailla ja niillä olikin tieteellisen arvon lisäksi kansansivistyksellinen tehtävä esitellä suomalaista luontoa ja maisemia nuoren tasavallan kansalaisille. Matkailun lisäksi kansallispuistoissa sallittiin erinäisiä perinteisiä nautintaoikeuksia, kuten pienriistan pyynti ja heinän niitto paikallisille. Kansallispuistot olivatkin alkujaan eräänlaisia kompromisseja idealististen suojelutavoitteiden ja sotkuisen luonnonkäytön todellisuuden välillä.

III Vaihe

Ympäristöliikkeen heräämisen myötä vanhan luonnonsuojeluajattelun jyrkkä eronteko ihmisen ja luonnon välillä alkoi horjua. Luontoa ei enää voinutkaan säästää yksittäisinä ulkoilma- tai maisemamuseoina, kuten aiemmin ajateltiin vaan suojelualueet nähtiinkin osana kaikkialle ulottuvaa universaalia luontoa. Ekologisen tutkimuksen tuottaman tiedon myötä luonnonsuojelun tehtäväksi tulikin taistella uusia tieteen esiin nostamia uhkia, kuten biodiversiteetin hupenemista, vastaan. Yksittäisten syrjäisten ja näyttävien alueiden suojelu ei enää riittänyt vaan tarvittiin systemaattista lajien ja habitaattien suojelua. Luonnonsuojelualueiden päivittämistä uusiin haasteisiin ja uuden suojeluideologian asettamia tavoitteita vastaavaksi nimitettiin Maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa toiminut kansallispuistokomitea, joka tuli vuonna 1976 valmistuneessa mietinnössään määritelleeksi suomalaisen luonnonsuojelupolitiikan suuntaviivat seuraaviksi kolmeksi vuosikymmeneksi.

Komitean esityksestä kyllä perustettiin vielä viimeiset luonnonpuistot vuonna 1982, mutta myöhemmin luonnonpuistojen sijaan on perustettu vain kansallispuistoja ja mietinnössä esiin nostettuja Ruotsin mallin mukaisia luonnonsäästiöitä eli niin sanottuja muita luonnonsuojelualueita. Omana aikanaan komiteamietinnöstä nousi iso kiista ja sen seurauksena siitä pantiinkin toimeen vain osa. Erilaisten enemmän ja vähemmän politisoituneiden kampanjoiden, 1980-luvulta lähtien laajentuneen ympäristöhallinnon ja erityisesti Suomen Luonnonsuojeluliiton aktiivisen työn tuloksena lähes kaikki aluksi hyllytetytkin alueet mietinnöstä on suojeltu vuosien saatossa. Entisaikojen isojen puistopakettien valtiojohtoista perustamisperinnettä ovat jatkaneet erinäiset suojeluohjelmat ja niiden tueksi EU:hun liittymisen myötä tullut ylikansallinen sääntely.

Kansallispuistot ovat muista suojelualueista koostuneiden suojeluohjelmien rinnalla jääneet edelleen erityiseksi suojelualuetyypiksi, jollaisen perustaminen on ollut enenevässä määrin yksittäisten suojelukamppailujen tai kampanjoiden tulosta eikä osa laajempaa suojelusuunnitelmaa. Metsähallituksen luontopalveluiden perustamisen myötä aloitettu luonnonsuojelualueiden aktiivinen hoito ja käytön ohjaaminen ovat nostaneet kansallispuistojen profiilia. Samaan aikaan metsätalouden koneellistumin ja työllisyysvaikutusten supistuminen on kääntänyt suojelun ja vastustajien roolit päälaelleen ja tehnyt kansallispuistoista paikallistenkin toimijoiden kaipaamia matkailun vetovoimatekijöitä ja aluekehittämisen välineitä (ks. Puhakka 2007, 2008 a ja b sekä Rytteri ja Puhakka 2012).

IV Vaihe

Uusimmat kansallispuistot ovatkin vahvasti matkailun ja aluekehittämisen nimissä perustettuja. Sekä vuonna 2011 että 2014 perustettuja kansallispuistoja yhdistää niiden perustaminen enimmäkseen valmiiksi suojelluille valtion maille tai vesialueille. Selkämerellä, Konnevedellä ja Salon Teijossa matkailun suhteen on paikallisilla kunnilla suuret odotukset. Sipoonkorvessa taas kansallispuistoksi perustamisen jälkeen virkistyskäyttäjien määrä lähes kaksinkertaistui muutamassa vuodessa. Kansallispuistoista puhuttaessa luonnonsuojelu näyttääkin olevan suositumpaa kuin koskaan. Luonnonsuojelun tarpeellisuudesta onkin saavutettu näennäinen konsensus. Samaan aikaan uusien luonnonsuojelualueiden perustaminen on kuitenkin jatkuvasti heikossa vastatuulessa. Yksityismaiden suojeluun keskittyvä Metso-ohjelma on kärsinyt jatkuvasti rahoitusvajeesta ja pitkään valmisteltu soiden suojelun täydennysohjelmakin typistyi ministeri Sanni Grahn-Laasosen käsissä käsittämään ainakin aluksi vain valtion valmiiksi omistamia suoalueita.

Tämän hetkinen luonnonsuojelupolitiikka näyttäytyykin kansainvälisten velvoitteiden ja historiallisesti kasautuneiden osin ristiriitaistenkin tavoitteiden hallintana ja maltillisena kehittämisenä. Uusia isoja avauksia ei ole viime vuosina kuulunut, kenties luontojärjestöjen kaupunkimetsien suojelupyrkimyksiä lukuun ottamatta. Kansallispuistojen käyttöpotentiaalin oivaltaminen on kuitenkin tuonut uusia toimijoita ja argumentteja suojelun puolelle. Ilmastonmuutoksen ja muiden viime vuosikymmenten suurten muutostrendien joukosta uusliberalisaatio näyttääkin jättäneen vahvimmin jälkensä luonnonsuojelupolitiikkaan.

Lisätietoja:

Ympäristöministeriön lista suojeluohjelmista: http://www.ym.fi/fi-fi/Luonto/Luonnon_monimuotoisuus/Luonnonsuojeluohjelmat

Suomen kansallispuistot pinta-alan, perustamisvuoden ja kävijämäärän mukaan: http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/Luonnonsuojelu/Suojelualueet/Kansallispuistot/Sivut/Kansallispuistotaulukot.aspx

Lähteet:

Komiteamietintö 1976: 88 (1977). Kansallispuistokomitean mietintö. s. 199. Maa- ja metsäta- lousministeriö, Helsinki.

Nordendskiöld, A.E. (1881). Förslag till inrättandet af Riksparker i de nordiska länderna. Fins- ka forstföreningens meddelanden 2, s. 11-14, Helsinki.

Lindholm, T. (2014). Luonnon representaatiot kansallispuistoaloitteissa. Pro gradu -tutkielma, Itä-Suomen yliopisto, Historia- ja maantieteiden laitos.

Puhakka, R. (2007). Kansallispuistot murroksessa: tutkimus luonnonsuojelun ja matkailun tavoitteiden kohtaamisesta. Joensuun yliopisto. Yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekunta & Yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja n:o 81.

Puhakka, R. (2008a). Kansallispuistojen muuttuvat merkitykset. Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja, vol:2 s. 103 -148.

Puhakka, R. (2008b). Increasing role of tourism in Finnish national parks. Fennia 186:1, pp. 47-58. Helsinki.

Rytteri, T. & Puhakka, R. (2012). The art of neoliberalizing park management: commodification, politics and hotel construction in Pallas-Yllästunturi National Park, Finland. Geografiska Annaler, sarja B, Human Geography 94 (3), s. 255–268.

Johdatus permakulttuuriin

Johdatus permakulttuuriin

26.-27.7.2014 klo 10:00 – 17:00

Joensuun kasvitieteellinen puutarha, Botania

Heinäpurontie 70, 80110 Joensuu

 

Permakulttuuri on työskentelyä luonnon kanssa, ei luontoa vastaan.

Harkitsevaa havainnointia -ei harkitsematonta työntekoa.

Kasvien ja eläinten näkemistä kaikkien niiden roolien kautta, joita niillä voi olla missä tahansa tietyssä kontekstissa -ei pelkästään yksittäisinä tuotantoyksikköinä.

-Bill Mollison

 

Permakulttuuri on käytännöllinen ekologisen suunnittelun teoria, jonka tavoitteena on kestävän elämäntavan luominen. Kurssi antaa yleiskuvan tuottavan puutarhan, viljelmän ja ihmisyhteisön suunnittelun metodeista ja käytäntöön soveltamisesta.

 

Osallistuminen kurssille ei edellytä ennakkotietoja aiheesta eikä omaa viljelmää tai kasvimaata.

Kaikki aiheesta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan!

 

Kurssi tarjoaa maistiaisia siitä mitä permakulttuuri voi olla ja miten sitä on sovellettu erilaisiin hankkeisiin meillä ja muualla. Elävien ja osallistavien kurssimenetelmien avulla perehdytään permakulttuurin etiikkaan ja periaatteisiin, syvennetään havainnointitaitojamme, kehitetään luonnontuntemusta sekä tutustutaan muihin kurssilaisiin ja heidän mahdollisiin projekteihinsa.                           

 

Kouluttajat

FM Sari Kaakinen, freelancetoimittaja ja -kääntäjä, joka osallistui permakulttuurin peruskurssille (PDC) Kolilla 2013. Vapaa-aikanaan tutkii, miten luontoa voi hyödyntää fyysisessä ja henkisessä hyvinvoinnissa (villivihannekset, yrtit, kukka- ja kiviterapia, kuun vaikutus, meditointi).

FM Tero Karjalainen, joka suoritti PDC:n samoin Kolilla 2013 ja opiskelee nyt permakulttuurisuunnittelua (Diploma in Applied Permaculture Design).

 

Lisätietoja

tero.karjalainen@insiberia.net tai sarimilena@gmail.com

Ilmoittautuminen 19.7.2014 mennessä osoitteeseen sarimilena@gmail.com

 

Kurssimaksu

20€ Kurssimaksuilla tuetaan Botanian toimintaa.

Max. 15 osallistujaa. Tarkemmat tiedot maksamisesta lähetetään osallistujille ilmoittautumisen yhteydessä.

Kurssi-ilmoittautumisen peruuttaminen on maksutonta 19.7.2014 saakka. Tämän jälkeen tulonsa peruuttaneilta veloitamme puolet kurssimaksusta.

 

Muuta huomioitavaa

Kurssiin ei sisälly ruokailua, joten mukaan on syytä varata omat eväät. Botanian kahvilasta voi ostaa pientä purtavaa. Lisäksi kannattaa ottaa mukaan sään mukainen vaatetus, sillä kurssin aikana liikutaan mahdollisimman paljon ulkosalla.

 

Pidätämme oikeudet muutoksiin.

Retki Tiilikkajärven kansallispuistoon

Luonto-Liiton Savo-Karjalan piiri järjestää omatoimisen kevätretken Tiilikkajärven kansallispuistoon 4.-6.4

Savo-Karjalan luontoliittolaiset suuntaavat Pohjois-Savon salomaille huhtikuun alussa. Retkelle ovat tervetulleita kaikki entiset, nykyiset ja mahdollisesti tulevat luontoliittolaiset. Reissu vaatii hieman retkeilykokemusta sekä varusteita, sillä yöpyminen tapahtuu teltoissa ja kuljettavat päivämatkat ovat n. 10-20 kilometriä. Huhtikuun alun säät voivat olla arvaamattomat, mutta nyt näyttää siltä ettei mukaan tarvitse ottaa suksia. Mahdollisen vesistönylityksen vaatimat apuvälineet valitaan jäätilanteen mukaan. 

Tarkempi lähtö- ja paluuaika riippuu lähtijöistä, mutta tavoitteena on päästä matkaan mahdollisimman aikaisin ja palata mahdollisimman myöhään. Aikatauluun vaikuttaa myös se löydämmekö lähtijöiden kuljettamiseen riittävästi autoja vai yritämmekö päästä paikalle julkisilla.

Jos kiinnostus heräsi ilmoita osallistumisestasi ja/tai mahdollisesti käyttöön saatavissa olevasta autosta osoitteeseen tuomo.lindholm[a]luontoliitto.fi. Ilman autoa lähtevien ilmoittautumisaika päättyy 24.3. Auton kanssa retkelle osallistuvat voivat ilmoittautua 3.4. asti. Kerrothan kuitenkin mahdollisimman pian jos aiot lähteä.

– Tuomo Lindholm

PERMACULTURE DESIGN COURSE – PERMAKULTTUURIKURSSI KOLIN MATTILASSA

 31.5.-12.6.2014 (englanninkielinen) ja 31.8.-12.9.2014 (suomenkielinen)

Paikka: Mattilan tila, Ylä-Kolintie 12 B, 83960 Koli, Kolin kansallispuisto

Hinta: 890 € (sis. opetuksen, kurssimateriaalin, majoituksen, ruokailut ja saunan Mattilan tilalla)

Kouluttajat: kesäkuun kurssi: George Sobol, opetuskielenä englanti,

syyskuun kurssi: Mari Korhonen, Ossi Kakko ja vierailevat asiantuntijat, opetuskielenä suomi

Ilmoittautuminen: sitova ilmoittautuminen 2.5. ja 16.8.2014 mennessä ensisijaisesti ilmoittautumislomakkeella (löytyy myös os. http://www.elontila.fi/p/koulutukset-ja-kurssit.html), sähköpostitse et@elontila.fi tai p. 045-8797999. Viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen tapahtuneista peruutuksista ilman pätevää syytä veloitetaan koko osallistumismaksu. Kursseille otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä 20 ensimmäistä ilmoittautunutta.

Kursseilla perehdytään permakulttuurin etiikkaan, periaatteisiin ja suunnitteluprosessiin kestävämmän yhteisön ja kestävämmän elämäntavan rakentamiseksi. Suunnitteluprosessissa käydään läpi niitä tekniikoita ja työkaluja, joilla kohennamme maaperän ja veden elinvoimaisuutta ja lisäämme ympäristön monimuotoisuutta. Kurssit koostuvat luennoista, keskusteluista, ryhmätöistä, käytännön maastoharjoituksista, video- ja DVD –esityksistä ja vierailukäynneistä. Kesäkuun kurssin opetuskielenä on englanti. Kurssit on tarkoitettu kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita permakulttuurista, kestävämmästä elämäntavasta ja  tulevaisuudesta, luonnonmukaisesta viljelystä ja uskovat, että meidän tulee löytää tapoja, joilla huolehdimme itsestämme, toisistamme ja kotiplaneetastamme. Kurssit soveltuvat ympäristöalan ammattilaisille ja opiskelijoille, arkkitehdeille, maisema-arkkitehdeille, luonnonmukaisesta viljelystä kiinnostuneille, hortonomeille, biologeille, kasvattajille ja kaikille aiheesta kiinnostuneille.

 Kurssit antavat valmiudet

– havainnoida luonnon rakennetta ja periaatteita ja soveltaa niitä arjen käytäntöihin

– hyödyntää permakulttuurin etiikkaa, periaatteita ja suunnittelutyökaluja kestävämpien rakenteiden, yhteisöjen ja systeemien luomiseen

– ymmärtää maaperästä ja vedestä huolehtimisen merkityksen

– käyttää permakulttuuria oman kestävämmän elämäntavan rakentamiseen

– ymmärtää, kuinka permakulttuurisuunnittelua voidaan soveltaa viljelyyn, puutarhoihin, energiakysymyksiin, rakentamiseen, ympäristösuunniteluun ja yhteisöihin

 Kesäkuun permakulttuurikurssi on 72 tuntia kestävä full design –kurssi ja sen  läpikäyneet saavat kansainvälisesti arvostetun ”Certificate in Permaculture Design” –diplomin. Kurssi antaa pohjan valmistua permakulttuurisuunnittelijaksi tai kouluttajaksi. Syksyn suomenkielinen permakulttuurikurssi vastaa sisällöltään täysin kansainvälistä ”Permaculture design course”  (PDC) –kurssia.

 Kouluttaja George Sobol on toiminut permakulttuurikouluttajana jo vuodesta 1989. Hän on toiminut Permaculture Association –järjestön  puheenjohtajana Englannissa useita vuosia ja tällä hetkellä hän  koordinoi  permakulttuuriprojektia permakulttuurikoulutusten ja kouluttajakoulutusten edistämiseksi.

 Syksyn kurssin kouluttaja Mari Korhonen  on opiskellut permakulttuurisuunnittelua ympäristötekniikan tutkintonsa täydennykseksi vuodesta 2009 ja kirjoittanut aiheesta suomenkielistä, kylmäänkin ilmastoon sopivaa Pohjoinen Permakulttuuri -blogia. Hän on työskennellyt viime vuodet permakulttuuritiloilla ja -keskuksissa mm. Australiassa, USA:ssa ja Portugalissa mm.  Geoff Lawtonin (PRI Australia), Jerome Osentowskin (Central Rocky Mountains Permaculture Institute) ohjauksessa, sekä käynyt Rosemary Morrow’n vetämän permakulttuuriopettajakoulutuksen (Blue Mountains Permaculture Institute). Parhaillaan Rosemary ja Mari työskentelevät permakulttuurikouluttajille suunnatun opaskirjan parissa. Kouluttaja Ossi Kakko on erikoistunut perinteisiin ruoansäilömismenetelmiin, villivihanneksiin, omavaraisviljelyyn, luonnonmukaiseen rakentamiseen, ekometsätalouteen ja yhteisöjen rakentamiseen.

 Kurssit toteuttaa Elontila (ET) Ay yhteistyössä Vihreä Sivistys- ja Opintokeskus Vision kanssa.

Elontilan kaikki vuoden 2014 koulutukset löydät osoitteesta

http://www.elontila.fi/p/koulutukset-ja-kurssit.html

Hae kesän luontoleireille töihin!

Haluaisitko kesäksi saareen tai vaaroille lasten ja nuorten kanssa? Istumaan iltanuotioille, saunomaan sekä vetämään luontoleiriohjelmaa ja retkiä? Savo-Karjalan luontopiirin leiriohjaajahaku on nyt auki!

Kuopion Karhonsaaren luontoleirit:

• nuortenleiri 1.-6.6.2014 (12-15-vuotiaat)
• lastenleiri 8.-13.6.2014 (7-11-vuotiaat)
• perheleiri 16.-19.7.2014 (lapset ja vanhemmat)

Kolin kansallispuiston Turulan perinnetilan leirit:

• lastenleiri 29.6.-4.7.2014 (7-11-vuotiaat)
• nuortenleiri 6.-11.7.2014 (12-15-vuotiaat)

Luonto-Liiton leireillä luonto tarjoaa sekä ympäristön että sisältöä leiriohjelmaan.  Lastenleireillä ohjelmassa on retkeilyä metsän uumeniin, kasvien, lintujen ja pikkuötököiden tutkailua, taiteilua luonnonmateriaaleista, leikkejä, kalastusta, uimista, saunomista, seikkailuja ja herkuttelua iltanuotiolla. Nuortenleireillä lisäksi tehdään pidempiä retkiä, harjoitellaan erätaitoja sekä pohditaan ympäristökysymyksiä.

Karhonsaari on Kuopion lähellä sijaitseva vehreä luonnonsuojelu- ja virkistyskäytössä oleva saari. Leirin tukikohtana on kaksi Savo-Karjalan Luontopiirin satavuotiasta huvilaa rantasaunoineen.  Kallavesi, saaren villiintynyt arboretum ja luonnonsuojelualueiden mäntykankaat tarjoavat loistavat puitteet luontoleirien seikkailuille. Kolilla leirit pidetään keskellä kansallispuistoa Turulan perinnetilan kulttuurimaisemassa.  Leiriympäristönä toimivat Pielisen hiekkarannat, jylhät vaaramaisemat ja perinnetilan niityillä laiduntava maatiaiskarja. Turulasta tehdään retkiä kansallispuiston nähtävyyksiin.

Kuva: Lastenleirin pelihetki Kolilla

Jokaiselle leirille tarvitaan johtaja, kokki sekä kolme tai neljä ohjaajaa, joista yksi ohjaaja voi olla alle 18-vuotias. Leirillä työskentelyn palkkio koostuu sekä suunnitteluviikonloppuun osallistumisesta että itse leiriviikosta.

Leiritiimit suunnittelevat ja toteuttavat yhdessä leirien ohjelman. Leiritiimeille pidetään pakollinen suunnitteluviikonloppu Kuopion Karhonsaaressa 2.-4.5.2014. Suunnitteluviikonloppu muodostaa yhden päiväpalkan koko leirillä työskentelyn palkkiosta. Opiskelijahintaiset matkat asuinpaikkakunnalta suunnitteluviikonloppuun korvataan, leireille pyritään järjestämään kimppakyydit.

Johtajalta (palkkio 225 e, perheleirillä 100 e) edellytetään kokemusta Luonto-Liiton leireistä ja organisointikykyä. Eduksi ovat luonnontuntemus, sakalaisuus ja ensiaputaidot.

Yli 18-vuotiaalta ohjaajalta (palkkio 170 e, perheleirillä 65e ) edellytetään aiempaa leirikokemusta tai vastaavaa. Kaikille ohjaajille ovat eduksi luonnontuntemus, sakalaisuus sekä ensiaputaidot.

Kokilta (palkkio 215 e, perheleirillä 100e) edellytetään kokemusta kokkauksesta leiriolosuhteissa, itsenäisyyttä, lapsiystävällisyyttä ruuissa ja kasvisruuan valmistustaitoa. Ajokortti on eduksi.

Pistähän siis rohkeasti hakemus tulemaan! Vapaamuotoisesta hakemuksesta tulee ilmetä nimen, yhteystietojen ja iän lisäksi leiri tai leirit, joille haet, sekä arvio yllämainittujen edellytysten täyttymisestä. Kerro muutama ominaisuus tai taito, joiden vuoksi juuri sinut kannattaa valita!

Hakuaika leireille päättyy perjantaina 1.4.2014.

Lisätiedot ja hakemukset:

• sakanleirit@luontoliitto.fi
• 0405914506

Hiilineutraali Joensuu 2025!

Joensuussa järjestettiin 28.11.2013 avoin keskustelutilaisuus Joensuun päivitetystä ilmasto-ohjelmasta. Luonnosvaiheessa oleva ohjelma on nähtävillä ja kommentoitava 9.12. asti osoitteessa http://www.joensuu.fi/ilmasto. Palaute ohjelmasta ja ehdotukset uusista ilmastotoimista ovat tervetulleita!

Keskustelutilaisuuden pyrkimys oli tuoda julkisuutta nykyiselle ilmasto-ohjelman luonnokselle, koota ilmastovaikuttajia eli kaupunkilaisia, yrityksiä ja päättäjiä yhteen ja pohtia keinoja ilmastovaikuttamiseen. Tilaisuus keskittyi kaupungin tason ilmastotoimiin, mutta esillä olivat myös muut ilmastopolitiikan tasot globaalista ja EU-tasosta aina arjen ympäristöpolitiikkaan ja yksilötasoon asti.

Tilaisuudessa Joensuun ympäristönsuojeluyksikön työntekijät esittelivät ilmasto-ohjelman taustaa ja sisältöä. Paikallisista elinkeinoelämän toimijoista oli edustajia kertomassa yritysten ilmastotoimista. Joensuun vesi, Fortum ja Joensuun Elli olivat edustettuina. Paikallisista vaikuttajista oli lisäksi kutsuttu kaupunginvaltuutettuja eri puolueista kertomaan miten kussakin valtuustoryhmässä ilmasto- ja ympäristöasioita käsitellään ja miten valtuutetut voisivat työssään edistää ilmasto-ohjelman tavoitteita. Ulkopuolista näkökulmaa aiheeseen toivat Pohjois-Karjalan maakuntaliiton ja Kuopion kaupungin edustajat, jotka kertoivat miten he ovat työskennelleet ilmastotavoitteiden kanssa omissa toimielimissään.

Tilaisuuden aloitti puheenjohtaja Pauliina Kainulainen pohtimalla Joensuun tulevaisuutta ja tarvetta ilmastotyölle. Minkälainen Joensuu on muutaman kymmenen vuoden päästä, kun nykyiset lapset ovat aikuisia, päättäjiä ja toimijoita? Pitkäjänteisen ilmastotyön pyrkimys on vaikuttaa tulevaisuuteen ja turvata ympäristön tila. Joensuun ilmasto-ohjelman luonnos asettaa monia konkreettisiin päästövähennyksiin pyrkiviä tavoitteita, sillä ilman merkittäviä vähennyksiä fossiilisten polttoaineiden käytössä ei ilmaston nopeaan lämpenemiseen voida vaikuttaa. Päätavoite on hiilineutraaliuden saavuttaminen vuoteen 2025 mennessä. Lisäksi kasvihuonekaasupäästöjen, energian kulutuksen, fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan liikenteen ja jätteiden määrää pyritään vähentämään. Ilmasto-ohjelman tavoitteena on aktivoida niin kaupunkia, yrityksiä kuin kuntalaisiakin.

Miten nämä eri tahot saadaan sitoutumaan ilmastotyöhön? Eri yritysten, maakunnan ja Kuopion kaupungin esitysten pohjalta syntyneessä keskustelussa pohdittiin ratkaisua tähän ongelmaan. Käytännön ehdotuksia arjen ilmastotoimista kuten biojätepussien taittelusta sanomalehdestä tuli yleisöltä. Samoin yleisöstä muistutettiin, että ruoka on ilmasto-ohjelmassa melko pienen huomion saanut teema. Ruoan laadulla voidaan kuitenkin vaikuttaa kasvihuonekaasupäästöihin. Niinpä kasvis-, luomu- ja lähiruokaan on syytä kiinnittää huomiota, vaikka tällä hetkellä esimerkiksi isojen erien saaminen paikallisilta pientuottajilta voi olla vaikea este laitostason ruokaloiden toiminnan muuttamisessa. Yleisö pohti myös Joensuun tuoreiden ilmastotavoitteiden päämääriä suhteessa valtion ja EU:n tavoitteisiin. Joensuun ja myös esimerkiksi Kuopion ilmastotavoitteet ovat kunnianhimoisia, mikä on myös edellytys suuremman mittakaavan tavoitteiden toteutumiseen.

Myös kaupunginvaltuutetut pohtivat keinoja kaupungin ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Miten ilmasto-ohjelma sitouttaa ja miten siihen sitoudutaan? Keskeiseksi keinoksi panelistit ehdottivat pakon ja palkitsemisen yhdistämistä. Pakotteilla kuten kaavoituksella ja veroilla on oma tärkeä vaikutuksensa tavoitteiden saavuttamisessa. Määräysten ja ohjeiden tulee olla kuitenkin myös joustavia, sillä ympäristön tila ja käsitys ilmastonmuutoksesta ja siihen parhaiten vaikuttavista ohjauskeinoista muuttuu. Lisäksi osana sitouttavaa ilmastopolitiikkaa on säästöistä ja päästövähennyksistä palkitseminen. Säästöistä palkitseminen motivoi jatkamaan säästämistä eli vaikkapa sähkön kulutuksen vähentämistä, vaikka säästöistä koituva taloudellinen hyöty mitätöityisikin sähkön hinnannousun myötä.

Ilmaston saama julkisuus ja tieto päästöjen vähentämisen keinoista yhdistettynä vähennyksistä palkitsemiseen vaikuttavat ilmastopaneelin reseptiltä ohjelman toteuttamista varten. Julkisuutta keskustelutilaisuus saikin paikallislehdessä Karjalaisessa, joka kannustaa aloittamaan päästöjen vähentämisen jo tänään: http://www.karjalainen.fi/mielipiteet/mielipiteet/paakirjoitus/item/39710-hyva-paiva-aloittaa-muutos/2.12.2013. Ilmasto-ohjelman myötä Joensuulla on hyvä pohja toteuttaa vaikuttavaa ilmastopolitiikkaa. Työ ei lopu, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Kirjoittanut

Tuuli Myllynen, Savo-Karjalan luontopiiri

Viettäisitkö maidotonta ja munatonta marraskuuta?

Maailman Vegaanipäivää vietetään 1.11. Päivä osuu mukavasti Lihattoman lokakuun jatkeeksi. Miltä kuulostaisi kuukausi ilman eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita – lihaa, kalaa, munia, maitotuotteita?

Jos kokeilit lokakuussa lihattomuutta kuukauden verran, nyt on hyvä jatkaa vegaanisella marraskuulla. Tai jos et ehtinyt mukaan Lihattoman lokakuun viettoon, voit marraskuussa tarttua uuteen haasteeseen ja kokeilla vegaanista versiota kasvisruokailusta. Maidot ja munat saavat jäädä kauppaan vaikka joka päivä tai vaikkapa kerran viikossa.

Vegaaninen kokkailu on nykyisin helppoa, kun monille tuotteille löytyy ”eläimetön” vaihtoehto ihan lähimarketistakin. Kasviperäisten tuotteiden käyttäminen ei vaadi mitään erityistaitoja, sillä useimmat tuotteet ovat aivan samanlaisia kuin vastaavat eläinperäiset tuotteet. Lukuisat kasvisruokablogit ja -keittokirjat tarjoavat liki loputtomasti vegaanisia reseptejä.

Netti auttaa myös kaupan karkkihyllyllä tai pakastealtaan ääressä, kun haluat selvittää, onko jokin tuote vegaaninen vai ei. Kattava sivusto vegaanisista tuotteista löytyy osoitteesta http://www.vegaanituotteet.net. Nauti aamupalalla maidosta valmistetun jogurtin asemesta soija- tai kaurapohjaista tuotetta tai kokeile lounaskeitossa kaurasta valmistettua ruokakermaa. Päivällistä valmistaessasi voit vaihtaa lihasuikaleet soijasuikaleisiin tai jauhelihan soijarouheeseen, jolloin myös nopeutat työtäsi: paistamista ei tarvita, pelkkä kuuman veden ja mausteiden lisääminen riittää. Helppoa! Myös linssit ja tofu ovat vaivattomia ja monikäyttöisiä.

Vegaaninen tai “vegaanispainotteinen” ruokavalio on oikea valinta myös ihmisten ja ympäristön kannalta. Eläinten asema, ihmisoikeudet ja ympäristökysymykset ovat kytköksissä toisiinsa. Käsittelimme aiemmassa blogimerkinnässämme sitä, kuinka kasvisruoka edistää tehokkaasti ravinnon riittämistä maapallon väestölle. Kasvissyönti myös vähentää ruoantuotannosta aiheutuvia päästöjä. Ilmastonmuutos vaatii eläintuotannon uudelleentarkastelua, koska teollinen eläintuotanto on osaltaan johtanut päästöihin, joiden seuraukset voivat olla katastrofaalisia. (Aaltola 2012, 287-288.)

Vegaaniseen ruokamaailmaan on hauska heittäytyä, mutta tutustumisen voi tehdä aivan pienin askelin. Aluksi eläinystävällistä vegaaniruokapäivää voi viettää vaikkapa kerran viikossa tai kokeilla korvata eläinperäisten tuotteiden osuutta omalla lautasella pikkuisen joka päivä.

Maukasta marraskuuta toivottaen

Animalian Joensuun alueosaston kirjoittajakollektiivi

PS. Vegaanisia kulutusvalintoja voi tehdä muuallakin kuin ruokakaupassa. Eläinystävällistä shoppailijaa palvelee myös sivusto Vapauta valinnoilla, jolta löydät tietoa eläinperäisistä tuotteista ja valmistusaineista, vinkkejä matkailijalle ja paljon muuta.

Viite: Aaltola, Elisa. 2012. Lopuksi: Kohti eläintä. Teoksessa E. Aaltola (toim.) Johdatus eläinfilosofiaan. Helsinki: Gaudeamus.

Petroskoi, politiikka ja polkupyörä

Savo-Karjalan luontopiiri isännöi Petroskoista Joensuuhun saapuneita vieraita päättyvän viikon tiistaina. Itse asiassa vieraat tulivat Helsingin kautta Kööpenhaminasta, josta tutkimusmatka kaupunkipyöräilyn pariin oli alkanut. Odotimme paikalle ympäristöaktivisteja tai muuten poliittisesti orientoituneita toimijoita, mutta todellisuus oli hieman toinen. Ei välttämättä huonolla tavalla…

Seitsenhenkinen ryhmä koostui pääasiassa Karjalan hyväntekeväisyyssäätiön ja paikallisen terveysorganisaation edustajista, jotka tarkastelivat pyöräilyä erityisesti kansanterveydellisestä näkökulmasta ja liikuntamuotona. Siksi oli mukava huomata kuinka kiinnostuneina vieraat kuuntelivat pyöräilyyn ja kaupunkisuunnitteluun liittyvästä kansalaisaktivismista Suomessa. Ympäristöjärjestön toimintatavan vieraus tuli toki selväksi, koska meidän toivottiin esittelevän kehittämishankkeita kampanjoiden lisäksi. No, sellaisia ei nyt vain ole tarjolla, eikä niihin riittäisi resurssejakaan.

Petroskoissa pyöräily on vierailujen kuvauksen mukaan äärimmäisen huonolla tolalla. Pyörätie on itsesään käsite, eikä kukaan uskalla tehdä arkimatkoja liikenteen seassa. Vieraidemme hankkeen ”Bicycle – Step to an Eco-city” tavoitteena onkin esittää suosituksia kaupunkisuunnittelulle matkalla kerättyjen kokemusten perusteella. Luultavasti uuden kulkumuodon tuominen osaksi suunnittelun käytäntöjä kohtaa alkuun melkoisia haasteita. Toisaalta, pyöräilyyn ei liity samanlaisia arvottuneita suunnittelukäytäntöjä kuin Suomessa, jolloin uudistusten toteuttaminen voi olla nopeaakin.

Vieraamme pohtivat edelleen minkälaisen poliittisen lähestymistavan valitsevat, mikä sai heidät suhtautumaan hieman huvittuneesti ”nuorten intoilijoiden” kadunvaltauksiin ja autottomiin päiviin. Arvokkaampaa lieneekin tässä vaiheessa keskustelustrategian valitseminen, jossa ympäristönäkökulmien, terveysvaikutusten, taloudellisen logiikan ja suunnittelukeskustelun tunteminen. Vierailla ei kuitenkaan ollut vielä kovin selvää käsitystä Petroskoin kaupungin tulevasta suhtautumisesta pyöräilyavauksiin.

Vaikka kyse ei ole suoranaisesta kansalaisaktivismista, on kyseessä kiinnostava prosessi ”naapurikaupungissa”. Aloitteet laaditaan kesän aikana samoin kuin pyöräilyä käsittelevä kirjoituskokoelma, johon itsekin saatan kirjoittaa. Syksyllä on sitten vuodossa paikallisia toimijoita kokoava seminaari, johon lähetämme edustajan vakoilemaan. Päivityksiä ja kuvamateriaalia on siis luvassa.

Savo-Karjalan luontopiirin kevään kuulumisia

Sakan huhti–toukokuun tapahtumia:

Kevätseuranta on käynnissä: Luonto-Liitolla on meneillään perinteinen kevätseuranta. Tähän liittyen Sakakin järjesti 13.4. jokirantakierroksen Joensuussa.

Metsäviikonloppu Joensuussa 9.-11.5.: Toukokuun toisena viikonloppuna Luonto-Liiton metsäryhmä tulee vierailulle Pohjois-Karjalaan. Luvassa kartoitus- ja luontoretkiä lähiseudulle sekä tutustumista metsäryhmän toimintaan.

18.5. pidettävältä  Mahdollisuuksien torilta meidät löytää. Tule tutustumaan sakalaisiin ja kuulemaan lisää toiminnastamme.

Ampiaispesä: Parittomien viikkojen maanantaisin keskustelua ajankohtaisista ympäristöpoliittisista aiheista Ampiaispesässä klo 18, yleensä ravintola Sointulassa.

Myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana pidetään elokuvailta. Kevään päättää piknik toukokuun lopulla, jonka yhteydessä pidetään kevään viimeinen kokous.

Pysyäksesi ajan tasalla, liity Sakan sähköpostilistalle lähettämällä liittymispyyntö osoitteeseen saka@luontoliitto.fi ja/tai seuraa meitä Facebookissa.

Luontoleireille töihin!

Haluaisitko kesäksi saareen tai vaaroille lasten ja nuorten kanssa? Istumaan iltanuotioille, saunomaan sekä vetämään luontoleiriohjelmaa ja retkiä? Savo-Karjalan luontopiirin leiriohjaajahaku on vielä auki!

Kuopion Karhonsaaren luontoleirit:

• nuortenleiri 2.-7.6.2013 (12-15-vuotiaat)
• lastenleiri 9.-14.6.2013 (7-11-vuotiaat)

Kolin kansallispuiston Turulan perinnetilan leirit:

• lastenleiri 30.6.-5.7.2013 (7-11-vuotiaat)
• nuortenleiri 7.-12.7.2013 (12-15-vuotiaat)

Luonto-Liiton leireillä luonto tarjoaa sekä ympäristön että sisältöä leiriohjelmaan.  Lastenleireillä ohjelmassa on retkeilyä metsän uumeniin, kasvien, lintujen ja pikkuötököiden tutkailua, taiteilua luonnonmateriaaleista, leikkejä, kalastusta, uimista, saunomista, seikkailuja ja herkuttelua iltanuotiolla. Nuortenleireillä lisäksi tehdään pidempiä retkiä, harjoitellaan erätaitoja sekä pohditaan ympäristökysymyksiä..

Karhonsaari on Kuopion lähellä sijaitseva vehreä luonnonsuojelu- ja virkistyskäytössä oleva saari. Leirin tukikohtana on kaksi Savo-Karjalan Luontopiirin satavuotiasta huvilaa rantasaunoineen.  Kallavesi, saaren villiintynyt arboretum ja luonnonsuojelualueiden mäntykankaat tarjoavat loistavat puitteet luontoleirien seikkailuille. Kolilla leirit pidetään keskellä kansallispuistoa Turulan perinnetilan kulttuurimaisemassa.  Leiriympäristönä toimivat Pielisen hiekkarannat, jylhät vaaramaisemat ja perinnetilan niityillä laiduntava maatiaiskarja. Turulasta tehdään retkiä kansallispuiston nähtävyyksiin.

Lastenleirin pelihetki Kolilla

Jokaiselle leirille tarvitaan johtaja, kokki sekä kolme tai neljä ohjaajaa, joista yksi ohjaaja voi olla alle 18-vuotias. Leirillä työskentelyn palkkio koostuu sekä suunnitteluviikonloppuun osallistumisesta että itse leiriviikosta.

Leiritiimit suunnittelevat ja toteuttavat yhdessä leirien ohjelman. Leiritiimeille pidetään pakollinen suunnitteluviikonloppu Kuopion Karhonsaaressa 3.-5.5.2013. Suunnitteluviikonloppu muodostaa yhden päiväpalkan koko leirillä työskentelyn palkkiosta. Opiskelijahintaiset matkat asuinpaikkakunnalta suunnitteluviikonloppuun korvataan, leireille pyritään järjestämään kimppakyydit.

Johtajalta (palkkio 205 e) edellytetään kokemusta Luonto-Liiton leireistä ja organisointikykyä. Eduksi ovat luonnontuntemus, sakalaisuus ja ensiaputaidot. Yli 18-vuotiaalta ohjaajalta (palkkio 135 e) edellytetään aiempaa leirikokemusta tai vastaavaa. Kaikille ohjaajille ovat eduksi luonnontuntemus, sakalaisuus sekä ensiaputaidot

Kokilta (palkkio 170 e) edellytetään kokemusta kokkauksesta leiriolosuhteissa, itsenäisyyttä, lapsiystävällisyyttä ruuissa ja kasvisruuan valmistustaitoa. Ajokortti on eduksi.

Pistähän siis rohkeasti hakemus tulemaan! Vapaamuotoisesta hakemuksesta tulee ilmetä nimen, yhteystietojen ja iän lisäksi leiri tai leirit, joille haet, sekä arvio yllämainittujen edellytysten täyttymisestä. Kerro muutama ominaisuus tai taito, joiden vuoksi juuri sinut kannattaa valita!

Hakuaika leireille päättyy tiistaina 2.4.2013.

Lisätiedot ja hakemukset:

• sakanleirit@luontoliitto.fi
• 0504147492